Mukana Kirsikka Niukkanen, Erika Suortti, Marju Moisalo, Virva Tenhunen +Ylva-labbis.

PE 13.10. -Uutislehtien mukaan pahin perjantai 13. aikoihin, sillä 1+3+1+0+2+0+0+6= 13 !

Matka tallille alkoi Kirkkonummelta, missä Virvan Nissan Primera tungettiin täyteen neljän naisen tavaroita. K-kaupassa tehtiin pikaiset mietinnät viikonlopun ruokalistasta (hernekeittoa sinapin kera ehdottomasti!) ja lisättiin ostoskassit muiden kamojen sekaan.

Tallilla tutustuimme majoituttuamme hevosiin, jotka olivat puolelle porukasta tuttuja. Perjantain, eli koko leirin ekan tunnin ratsastivat Erika Peter Pan-ponilla ja Virva viime leirin porukan suosikkiruunalla, valkoisella Teemu-ponilla. Peter Pan oli pirtsakka pienehkö poni, joka vaati vähän herättelyä aluksi. Lopputunnista ponista irtosi vauhtia senkin edestä. Jossain vaiheessa tuntia poni malttoi kuunnella apujakin, Erikan mielestä PP oli kiva, eikä rodeopukkejakaan nähty. Teemu meni tunnin perusvarmaan tapaansa, Virvalla tosin oli ajoittain vaikeuksia istua sen ponimaisissa askellajeissa.

Tunnin aiheena olivat ympyrällä ravissa reilu asetus sisälle kahdessa pisteessä, parin askeleen käyntiin siirtyminen samoissa kohdissa, väistö takaosaulos käynnissä ja heti siirtyminen raviin. Laukkaa otettiin myös ympyrällä, hepat menivät lujaa!

Toisessa ryhmässä Kirsikka meni Elisa (Elli)-suokilla ja Marju Leopold (Leo)-virontuonti-ruunalla, jonka suku oli tuntematon. Leo oli kuulemma vasta muutaman kuukauden Suomessa oleillut. Kirsikan mielestä Elli oli todella kiva, kulki rauhassa ja nätisti, mutta laukka oli hirveä! Mielipiteeseen saattoi yhtyä katsomonkin väki. Ellin laukka tosiaan on kuin oma askellajinsa, muuten tamma näytti oikein kivalta. Marjun mielestä Leo oli hiukan laiska, mutta suostui kyllä liikkumaan kun vähän huomauteltiin. Laukannostossa se oli tarkka suustaan, ja näytti nostavan laukkaa etuosallaan hyppäämällä. Leon ravissa oli aika haasteellista istua. Leo oli myöskin hyvin ihmeissään ja kiinnostunut Ylvasta, joka metsästeli pihalta löytynyttä koristeomenaa kaivamistaan kuopista maneesin katsomossa.

Tuntien jälkeen söimme iltapalaa ”Tartu mikkiin”-tv-ohjelman säestyksellä, ja lueskelimme vanhoja Hevoshulluja ja Villivarsoja. Niissä riitti hupia, mm. kirjeenvaihtoilmoitukset. Emme kuitenkaan vielä vastanneet niihin vuoden 1992 lehtien ”ilmoitus ei vanhene”-ilmoituksiin, joissa haettiin 0-100-vuotiaita kirjeystäviä.

LA 14.10.

Aamulla heräilimme virkeinä ja ensimmäinen ryhmä ratsasti kymmeneltä. Kirsikalla oli Lotta ja Marjulla Teemu. Teemu oli perushevonen, josta Marjulla ei ollut antaa erityisiä kehuja eikä haukkuja. Kirsikka piti Lotasta ja huomasi sen toimivan tehokkaasti istunnalla, laukasta Lotta sai Kirsikalta erityiskiitosta.

Toisessa ryhmässä Erikalla oli Sora ja Virvalla Raina. Hevosia aseteltiin ympyrällä ulos ja väistätettiin takaosaa ulos. Sora oli Erikan mielestä tosi kiva ja kuuliainen, ja vaikutti rauhallisemmalta kuin viime kevään leireillä. Laukassa Sora välillä tuntui kaatuvan sisään, mutta ”selkä oli leveä ja turvallinen”. Virva tykkäsi Rainasta tosi paljon, sillä oli tosi ihana istua ja se on hyvin perussuokki, oikein kiva!

Lounaaksi kokkailtiin Erikan toiveesta hernekeittoa liha- sekä kasvisversiona. Hyvää oli! Päiväunet jäivät väliin kun olikin jo aika suunnata tokalle tunnille.

Kirsikka meni Leolla ja Marju Soralla. Tunnilla tehtiin puolitakaosankäännöstä ja ravi-käynti-siirtymisiä. Leo oli Kirsikan mielestä mukava mutta työläs. Sen ravissa oli myös aika hankala istua. Sora oli Marjun mukaan kiva ratsastettava, meni itse eteen ja laukka oli kiva.

Erikalla oli taas Peter Pan-poni ja Virvalla Elisa (Elli). Elli oli oikein kiva ja toimiva käynnissä ja ravissa, laukka aiheutti ratsastajalle naurukohtauksia, sillä se todellakin oli hyvin persoonallista menoa. Virvan jalat ja Ellin kyljetkin jopa kohtasivat lopputunnista, alkutunnista tuntui kuin olisi istunut kamelin selkään kiinnitetyssä nojatuolissa. Peter Pan skippasi tänään laiskotteluvaiheen ja siirtyi suoraan kipittämiseen, kuunteli ihan hyvin, mutta toteutti tyypillistä ponituntivenkoilua, ja mietti kaksi kertaa jaksaisiko laukata.

Tuntien jälkeen kävimme tutustumassa läheiseen uimarantaan ja Ylva kahlaili hakemaan keppiä rantavedestä. Marju näppäili paljon hienoja valokuvia, joissa olisi ainesta vaikka luontokuvakilpailuun.

Iltaohjelmana oli tänään kylpylä-hotelli-Päiväkumpu. Poreet ja sauna tekivät terää, ja uinnin jälkeen siirryimme ravintolan puolelle tilailemaan iltapalaa. Kirsikka ja Marju söivät pizzat ja Virva ja Erika kylmäsavutofu-annokset. Ruoka oli erinomaista. Porukkamme seuraili kiinnostuneena ruokalassa aloittelevaa humppaorkesteria, mutta kuinka ollakaan ilta jatkui Hevoshullujen ja Villivarsojen parissa kämpillä.

SU 15.10.

Sunnuntai-aamun suuriin jännityksiin kuuluivat herättyämme ope-Virvan hevosjaot ja se kumpi ryhmä ratsastaisi ensimmäisenä.

Kirsikka ja Marju saivat reippaiden aamuihmisten osan aloittamalla kymmeneltä, Kirsikka Wate-ponilla ja Marju Elisalla. Wate oli koko tunnin _huomattavan_ tahmea ja siltä löytyi pari mojovaa pukkiakin. Se palkitsi kuitenkin sisukkaan ratsastajansa lopputunnista kulkemalla nätissä muodossa, vaikkakin Kirsikka väitti että tahmeana (tätä ei kentän laidalla ihaileva katsomo pystynyt näkemään). Marjun ja Elisan yhteistyö pelasi kivasti, sen jälkeen kun Elli oli saatu houkuteltua tallista heinien luota työpaikalle kentälle. Elisan askeleita Marju piti vähän isoina, mutta tamma oli helppo, kuunteleva ratsastettava (ei patistelua eteenpäin eikä pidättämistä). Lisäpisteitä Elli keräsi kauniista väristään.

Aamu-unisten ryhmässä Virva meni ekan tunnin Viltsulla ja Erika Soralla. Ympyränvaihdot ja asetus-taivutus-harjoitukset saivat Viltsun hännän pyörimään protestoivasti, mutta väliin mahtui mukavia pätkiä, kun tamma rentoutui ja pyöristyi. Viltsulla oli mukavat liikkeet istua. Vaikka oltiin jo sunnuntaissa, istumalihakset olivat melko hyvässä kunnossa, kiitos tallin suokkivalikoiman mitä Virva oli leirillä suosinut. Erika ihastui ikihyviksi Soraan, joka nautti selkeästi kentällä olemisesta upottavamman maneesipohjan jälkeen.

Jälkimmäisellä tunnilla ekalla ryhmällä olivat ope-Virvan kilpahevoset. Kirsikka meni Rainalla ja Marju Lotalla. Rainan kanssa Kirsikka ei täysin päässyt yhteisymmärrykseen vauhdista, aamun poninopeus vaihtui suokin kiiturimenoon. Kirsikan kädet säästyivät pahoilta vaurioilta, vaikka Rainalla oli suussa astetta liian kevyet kuolaimet. Kirsikka kommentoi, että ”laukka Rainalla oli ihQ :)”.

Marju piti Lottaa liian taitavana ja tarkkana istunnalle ”sunnuntaimaastoilijan” alla. Lotta sai kehuja herkkyydestään, jos osaa istua täsmälleen oikein ja käyttää painoapua. Sunnuntain tunnilla Marju epäili hevosen vain hämmentyneen. Lotta oli kovasti kiinnostunut Ylvasta ja lopputunnista puolet sen energiasta menikin Ylvan vilkuiluun.

Tokan ryhmän tunti alkoi vasta kolmelta. Erika meni virontuonti-Leolla. Leo vaati pientä totuttelua Soran jälkeen, koska se oli oikeastaan sen vastakohta: herkkä suustaan ja hidas pohkeelle. Jos pidätti yhtään enempää, Leon mielestä piti pysähtyä, oli askellaji sitten mikä hyvänsä. Laukan nostamisessa ja siinä pysymisessä oli myös hieman haastetta. Kaiken kaikkiaan se oli kuitenkin oikein mukava hevonen, kunhan sen sai unohtamaan ponitunneilla opitut kujeet.

Virva sai kokeiltavakseen nelivuotiaan suokkitamman Auroran, joka oli kuulemma selväpäisimmästä päästä tallin nuorikoita. Komea Tiivi-Taavi-poika, joka pelkää mörköjä, sai sen sijaan jäädä tällä kertaa kokeilematta. Katsojissa herätti hilpeyttä Virvan turvaliivi, joka pääsi ensimmäistä kertaa leirin aikana käyttöön ”Luuletsä tippuvasi Auroralta tänään?” Aurora osoittautui oikein kivaksi, ja kehityskelpoiseksi, pyöreäksi (satulavyön kiinni saaminen tuotti pieniä vaikeuksia) nuoreksi tammaksi. Puolipidätteitä sillä sai tehdä joka askeleella, jotta pysyttiin tahdissa. Virva-ope ehti jo tunnilla kaupitella hevosta kaimalleen. Aurora saikin Virvalta meriitin leirituntien mukavimpana hevosena, vaikka kaupat jäivät odottamaan sitä aikaa ”kun mulla on hyvätuottoinen työpaikka”.

Tyytyväisinä pakkailimme tuntien jälkeen kaikessa rauhassa tavaroita karkkeja mussuttaen ja Hevoshulluja lukien ja suunnittelimme jo seuraavaa viikonloppuleiriä. Ilta alkoi hämärtyä pakatessamme auton ja kiittäessämme Virva-opea antoisasta viikonlopusta. Mahtava leiri! Sää suosi, seura oli hyvää ja ratsastustaito varmasti karttui selkeiden, tehokkaiden ja yksilöllisten tuntien ansiosta. Lisää!