Perjantai

Lähdimme leirille reippahasti Otaniemestä kahden auton voimin. Huolehdimme ravinnonsaannista Lohjan keskustan K-kaupassa, josta mukaan tarttui hienosti organisoituna lounaat ja aamiaiset. Matka jatkui tallille kaunista, joskin kiemuraista, reittiä, ja edellä kulkeva automme (maanmittari Kati kartanlukijana) arvaili hienosti minne kustakin risteyksestä kuuluu kulkea. Kiemuratie osoittautui Huomattavan Pitkäksi kiemuraiseksi tieksi. Opimme matkasta, että netin reittioppaissa on eroja, ja että maanmittarit onneksi osaavat todistetusti lukea karttoja.

Viimein löytyi Karjalohja ja Päiväkummun kylpylä, josta tiesimme jo olevamme voiton puolella. Voi sitä maaseudun tunnelmaa, huokaili autokunta. Ja pyyhkimet viuhuivat räntäsateessa, jota jatkuikin sitten hela veckoslutet.

Tallilla olikin jo kiire ensimmäiselle tunnille, kun lompsimme majoitustilana toimivaan kaksioomme päätalon kupeessa. Talliväki opasti kolme ensimmäiselle tunnille ehtivää hevosia laittamaan, ja ehdimmekin vain hiukan myöhässä maneesiin. Ensimmäiselle tunnille taluteltiin hevoset maneesiin asti, mutta myöhemmille ymmärsimme siistejä (??!!) ratsastuskenkiämme suojataksemme nousta tallin pihassa selkään ja antaa hevosten hoitaa tämä erittäin kurainen taival.

Ensimmäisen tuntiparin ratsastajat ja hepat ovat alla:

18-19:
Heidi – Viltsu
Minna – Raina
Elisa – Tellu

19-20:
Kati – Sora
Erika – Teemu
Paula – Elli

Ensimmäisellä tunnilla työskenneltiin ympyröillä ja otettiin tuntumaa uusiin hevosiimme. Suokkiemme jarrunappeja etsimme vaihtelevalla menestyksellä (toiset enemmän ja toiset vähemmän) erityisesti laukassa. Minna ja Raina menivät kovin reipasta laukkaa, mutta voi miten se oli mukavaa – keinutuoli olisi varsinainen rodeohärkä verrattuna tuon Virvan mainion kilpahevosen askeleeseen. Viltsun ja Heidin yhteistyö oli myös, hm, matkaa voittavaa, Elisa ja Tellu taas hakivat yhteistä hieman maltillisemmassa tahdissa.

Toinen tunti jatkoi heti ensimmäisen ryhmän jälkeen samanlaisen tuntisisällön kera. Tunti oli erittäin hyvä perustunti. Myös jälkimmäisellä tunnilla haettiin jarrunappeja suomenhevosten suhteen. Katin mielestä Sora ei kyllä ihan vaikuttanut parikymppiseltä ”vanhukselta” ainakaan laukkatyöskentelyn jälkeen…

Illalla rentouduttiin pienen piirin illanvietolla, johon ratsastusporukkamme lisäksi osallistuivat yksijalkainen ex-barbie-tähti Ken, elämää nähneitä barbie-hevosia ja kasa Hevoshulluja vuodesta miekka ja kirves lähtien.

Lauantai

10-11:
Heidi – MB
Minna – Sora
Elisa – Teemu

11-12:
Kati – Tellu
Erika – Sora
Paula – Elli

Lauantain ensimmäisellä tunnilla taivuttelimme heposia kiemuraurilla ja tavoittelimme suoria linjoja pituushalkaisijalla – sekä hevosista että ratsastajien ryhdistä. Allekirjoittaneella homma toimi kivassa sovussa suomenhevoskonkari Soran kanssa, joskin taas laukassa olimme hiukan eri mieltä sopivasta tahdista ja kulmien huolellisuudesta.

Viltsun satulasta saadut kirvelevät muistot takalistossa koituivat MB:n ja Heidin yhteistyön kompastuskiveksi. Tällä suurella symppiksellä kun on valtavat askeleet eikä ratsastaja ollut tarpeeksi masokisti sietääkseen kipua nopeammissa askellajeissa. Ensi kerralla ehdottomasti tämä heppa ekalle tunnille!

Kati ja Tellu laittoivat kovan kovaa vastaan tällä tunnilla. Kati suhtautui alkutunnista tosin huumorilla tähän hevoseen, joka ei liikauttanut korvaansakaan, vaikka sai ratsastajan ja katsojien näkökulmasta aika kovan, näpsähtävän kehotuksen liikkua. Lopputulos oli kuitenkin Katille suotuisa ja erityisesti ravissa hevonen kokosi itsensä hienosti, kun Katin määräysvallasta ei voinutkaan luikerrella. Laukkatyöskentely osoittautui kuitenkin melkoisen ”haastavaksi”.

Tunneilta tultuamme tutustuimme myös vapaana vaeltelevaan ponitammarouvaan, joka saa päivät oleskella pihapiirissä mielensä mukaan. Tammukka kopistelee usein myös omakotitalon terassille ja odotteli kaksiomme ovi-ikkunan takanakin pitkään mahdollisia makupaloja Heidin mentyä sisään. Sympaattinen otus, joka olisi mainio eläkeläisratsu pikkutytöille. Tämä siis, jos poni ei aivan niin hyvin osaisi heittää ratsastajaa kuin ratsastajaa nokilleen maahan. Niin sitä ulkonäkö pettää.

14-15:
Heidi – Raina
Minna – Lotta
Elisa – Viltsu

15-16:
Kati – MB
Erika – Peter Pan
Paula – Teemu

Lauantain toisella tunnilla keskityttiin kulmien ratsastamiseen. Heidin takapuoli kuulemma arvosti Rainan liikkeitä kovasti MB:n kerrostalon korkuisten askelten jälkeen, ja allekirjoittanut haki kovasti kadonneita painoapuja, joille Virvan kisapolle Lotta oli herkkä. Virva kertoi hevosen tipahtavan laukasta käyntiin, jos vaikka sattuu haukottelemaan selässä, joten minäkin otin pitkän uloshengittelyn keinoksi tahdin hallitsemiseen. Hieman epämääräiseksi puhalteluksi se kyllä jäi, mutta laukkatyöskentelyssä toimimmekin jo paremmin yhteen (en ryhtynyt haukottelemaan). Jäi sellainen tunne, että tällä hevoselle olisi hyvä ratsastaa useamman kerran, jotta oppisi tällä avuille herkällä hevosella ratsastamaan oikein.

Kati ihastui MB:een ja siitä se sitten lähti – Katin putki tällä komealla vuorella, jossa on ironisesti puolet poniverta. Ikää MB:llä oli vasta 6 v, mutta silti ”Möhkis” osaa jo paljon – jos vain viitsii yrittää. Ponityttömme Erika piti Peter Pan -ponista kovasti.

Lauantaina rentouduimme Päiväkummun kylpylässä tallin lähellä, tutustuen paikan Star Trek -henkiseen höyrysaunaan ja ah, niin mahtaviin hieroviin altaisiin. Kaikkien paikat olivat niin hellinä, että kylpyläreissu taisi olla viikonlopun nautinnollisia kohokohtia – syömisen lisäksi tietysti! Illastimme kylpylän ravintolassa, jossa erotuimme hieman joukosta tallilla olleilla kengillämme ja 40v. paikan asiakkaiden keski-ikää nuorempina. Humppia seuraillessa innostuimme vallan puhumaan vanhojen tanssien koukeroista ja tietenkin, miehistä siinä samassa, kuinkas muuten! Paikalliset tanssittajat olivat kyllä, krhm, hieman kypsiä makuumme. 😉

Sunnuntai

Sunnuntain tunteja varten olimme tehneet tallin Hevoshullu-vuosikertojen innoittamana tarkan toivelistan heppakuvineen kaikkineen, jonka veimme kylpylästä palattuamme tallin seinälle, pilkkopimeää tallia jännitellen =0. ” Oliko se poni öisinkin vapaana tallissa..?”

Virva oli listan aamulla nähnyt ja hienosti toiveiden sekamelskasta poiminut toivehepat ratsastajille.

10-11:
Heidi – Sora
Minna – Teemu
Elisa – Elli

11-12:
Kati – MB
Erika – Sora
Paula – Peter Pan

13-14:
Heidi – Teemu
Minna – Elli
Elisa – Raina

15-16:
Kati – MB
Erika – Water
Paula – Lotta

Sunnuntain tunnit menivät väistöjä ja laukannostoja tehden, sekä hevosia taivutellen ympyröillä sekä sisälle että ulospäin. Minä liityin Teemu-fanien joukkoon aamun tunnin myötä – katsojatkin kommentoivat ratsastajan hölmöä virnettä, kun tämä tallissa äkäilevä kimo muuttui pehmeäksi ja kootuksi kouluponiksi, jonka sai vaikka laukkaamaan paikallaan (no, melkein ainakin!), ja kaikilla oli Niin Kivaa.

Sorasta muodostui sama käsitys Heidille, kuin ainakin Minnalle ja Katille oli tullut jo aiemmin – se on saattanut tuntiuransa aikana saada pitää päänsä tahdista ja teistä kohtalaisen usein, ja läpiratsastus on saattanut jäädä vähemmälle. Kiva polle Sora kyllä on, ravityöskentelyssä erityisesti, jossa ei ole niin kova tarve ”hiukan viuhahtaa tuolta ja sitten tuolta”. Ratsastajastahan tietenkin kaikki on kiinni, sillä Sora tietää mistä kohtaa ratsastajan ote ehkä falskaa.

Katin toinen tunti MB:llä päättyi kuulemma harmittavasti 1-1-tilanteeseen – ensimmäisen erän voitto ei toistunut. Kolmas tunti Möhkiksellä päätti kuitenkin ottelun ratsastajan hyväksi s.e. eränumeroiksi tallentui ratsastajan hyväksi 2-1. Melkoinen työvoitto! Kati-parka inahteli ravityöskentelyn lomassa, että ”ei tämä ole hengitystauko vaan jalustintauko!” säästäessään raviinmukautumis-lihaksiaan muutamilla käyntipätkillä (tuolla hevosella käsittävät koko vartalon). Mutta kyllä työ palkittiin ja laukkaankin takajalat löytyivät hienosti alle – ja yleisö hurrasi. Erika taas esitti mainiota ponirodeota Waterilla, joka ei tiennytkään, millainen ponityttö sillä oli selässä temppuja kokeillessaan. Ponihan siinä hävisi 6-0.

Kotiin lähdettiin mukavin mielin ja paikat hellinä, niin kuin kunnon leirin jälkeen kuuluukin. Sinne jäivät Hevoshullut odottamaan seuraavia lukuhetkiä- leirillä, jolle tilataan ainakin ensi hätään paremmat säät!

Seuraavaa leiriä odotellen,
Editoija Minna sekä Heidi, Kati, Erika, Elisa ja Paula